Syömäri, juomari ja syntisten ystävä

Uskoon tullessani olin totaalinen fariseus. Uskoin, että pelastuin ja sain Pyhän Hengen sen takia, että uskoin Jumalaan ja Jeesukseen, mutta ennen kaikkea sen takia, että aloin elämää Jumalaan moraalisten lakien mukaan, jotka on mainittu mm. kymmenessä käskyssä. Ajattelin, että Jumala on hyviä varten ja minun täytyy tulla hyväksi, jotta Jumala hyväksyy minut.

Jollain ihmeellisellä tavalla ajattelin, että armo jotenkin liittyy asiaan, mutta kiitollisuudenvelasta minun täytyy puhdistaa itseni hengellisestä liasta. Psalmin 1:1 mukaisesti (ei istu pilkkaajien parissa) minusta ei tuntunut hyvältä olla liikaa ihmisten kanssa, jotka juovat alkoholia liikaa, ovat epärehellisiä, käyttävät huumeita tai esim. ovat homoja tai lesboja.

En voinut olla pahemmin pielessä. Kiitos Jumalalle, eräs Lutherin kommentaari avasi minulle armon, sen että voin relata. Raamattu opettikin, että Jumala onkin meitä kaikkia varten, jotka olemme totaalisen pielessä ja hengellisesti kuolleita; Täytyi vain uskoa. Tosin, farisealaisuus on aina vaaninut minua ja vaanii jokaista uskovaa mm. hengellisen kasvun nimessä. Kasvamisemme Kristuksen kaltaisuuteen perustuu armoon, ja on Pyhän Hengen vaikutusta. Toki meiltäkin kysytään yhteistyöhalua, mutta uskonnollisuus/farisealaisuus voi tulla ikään kuin takaovesta tässäkin asiassa.

Ystävyys kaikkien ihmisten kanssa

Kirja puhuu siitä, että Jeesus teki jotain vallankumouksellista; hän oli kaikkien riivattujen, porttojen, gangstereiden, leprasairaiden ja muiden sellaisten seurassa. Hän viihtyi siellä erittäin hyvin. Ihmiset kokivat ja tunsivat, että Jeesus hyväksyi heidät. Jeesus hyväksyi heidät ennen kuin he alkoivat muuttaa elämäntapaansa. Pikku hiljaa näitä ihmisiä pörräsi sankoin joukoin hänen ympärillään ja lähti seuraamaan häntä.

Nämä huomiot herättävät minussa muutaman kysymyksen. Milloin viimeksi me olimme baarissa juhlimassa ja laulamassa ihmisten kanssa, jotka eivät tunne Jumalaa ja hänen rakkauttaan?  Viihdymmekö aidosti heidän seurassa? Tunnemmeko inhoa, kun kohtaamme homon tai lesbon, ja halaamme häntä? Istummeko junassa tai bussissa rapajuopon viereen, kun hän haisee pahalle ja horisee kummallisia? Olen joutunut pikkuhiljaa totuttelemaan kaikkeen tähän, ja lopettamaan pöpöjen välttämisen, sekä hengellisten ja biologisten, ollakseni enemmän Kristuksen kaltainen (kun olen vähän tottunut siihen, olen alkanut tuomita uskovia, jotka eivät tee niin).

Jokainen ihminen on Jumalan luoma, erittäin kallisarvoinen. Jokaisen ihmisten puolesta Jeesus on kuollut, sekä fariseusten, että syntisten. Ei ole meidän tehtäväksi tuomita ketään, jos joku onkin mielestämme vajonnut syvempään likaan. Kun opimme näkemään itsemme sellaisena, kuin Jumala näkee meidät, ihanina mahtavina taideteoksina (ja myös puhtaasti armosta pelastettuina), pystymme pikkuhiljaa nähdä muutkin Jumalan silmin. Silloin pystymme osoittamaan armoa ja rakkautta kaikkia kohtaan ilman moralisointia.

Hyvien uskovien ongelma

Jeesus sanoi: ”Mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se muille." Ei ole riittävää, että noudatamme kaikkia kieltoja ja siten tunnemme itsemme hyväksi. Jeesus opetti mielestäni, että meidän pitää aktiivisesti hakeutua tilanteisiin, missä voimme rakastaa ihmisiä. Muuten koko seurakunta on vaarassa marginalisoitua yhteiskunnassa ja ihmiset eivät koe uskoon mitään vetovoimaa. – Tosin matkaa minulla on paljon edessä, en vielä näe ihmisten ihastuvan minun vuokseni Jumalaan. Toisin oli Jeesuksen laita; Hän veti ihmisiä puoleensa kuin magneetti.

Nikke